Juhannus jatkuu, joskin jo kotona. Aattoaamuna lähdin pienessä seuruessa melomaan naapurikunnan puolelle. Kilometrejä ei kertynyt montaakaan, mutta matkalle mahtui sen verran kivikkoista joen pohjaa, että eteneminen oli tehokasta treeniä: vastavirtaan kajakin perässä vetämistä. Syömistä ja kävelyä kaunissa vaihtelevissa maisemista, yö laavulla rakovalkeilla - luksusta! Aina tällaisten reissujen yhteydessä pohtii, että miksi sitä ei useammin lähde laavulle yön yli. Ulkoilmassa kuitenkin rentoutuu aivan toisella tapaa ja kiire unohtuu.

Itselleni kävely- ja ajokilometrejä tuli hiukan enemmän, sillä unohdimme tyylikkäästi puolet ruuista kotiin. Kävelin siis maita pitkin autolle ja kävin hakemassa unohtuneen ruokasäkin 60 kilometrin päästä. Tämä kannatti: elämäni maukkainta entrecoteeta ja ensimmäiset rosvopaistikokeilut koskaan. Seurassakaan ei ollut moittimista, päin vastoin.

Vihdoin ja viimein kastoin myös talviturkin ja uin uin uin. Olinhan siis jo kiskonut sitä kajakkia syvässäkin vedessä ja siivonnut mökillä rantaa kivistä - joten turkin pois heitto ei tuntunut enää missään. Lämmintä oli virtaavakin vesi, kuten olettaa saattoi.

Päivän treenimusiikki: Infernal - From Paris to Berlin